Peräseinäjoki sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Seinäjoen kaupungin keskustasta. Peräseinäjoen tunnetuin matkakohde on Kalajärven matkailukeskus, joka on todellinen kesäkeidas uimarantoineen, ravintoloineen, minigolf-ratoineen ja kattavine leirintäalueineen. Säiden viiletessä ja uima-asujen kadotessa maisemasta tilalle tulevat syksyiseen ruskapukuun sonnustautuneet lehtipuut sekä luontoon kaipaavat ulkoilijat, marjastajat ja sienestäjät.
Peräseinäjoen maastossa kulkee yli 70-kilometrinen retkeilyreitistö, jonka varrella on useita laavuja, eräkämppiä ja maisemia. Reitistöstä valmistuu loppuvuodesta 2021 digitaalinen kartta. Tällä hetkellä, kun karttaa ei vielä ole, oppaaksi lähti metsien ja reittien tuntija, Peräseinäjoen reitistöjen työpäällikkö Hannu Ilomäki.
Kalajärven Geologinen luontopolku pieneen metsännälkään
Auto kurvaa Kalajärven matkailukeskuksen pihaan. Alavudentien toisella puolella avautuu Kalajärven geologisen luontopolun metsäinen ovi. Leveää ja tasaista metsätietä pitkin pääsee kulkemaan pyörätuolilla, polkupyörällä ja lastenrattailla aina laavulle saakka. Polun varrelle on pystytetty opastetauluja, jotka kertovat paitsi senhetkisen sijainnin, myös tietoa ympäröivän metsän historiasta. Poikkean pääreitiltä Metsäkämpälle, joka on retkeilijöiden vapaassa käytössä. Kämpän eteisessä on vastassa isot halkopinot ja tuvan puolta komistaa avotakka, pirttipöytä sekä kaksikerroksiset makuulavetit. Metsäkämpällä voi poiketa kirjoittamassa nimet vieraskirjaan, tai sytyttää valkeat takkaan ja nauttia eväistä. Erätunnelmaa voi tankata myös yön yli, kun ottaa mukaan makuupussin ja retkipatjan.
Havaintometsä tietokyltteineen jatkuu kohti laavua, joka on geologisen luontopolun esteettömän osuuden päätepiste. Teen vaatimattoman, mutta ensiyrittämällä syttyneen nuotion yhdestä klapista pilkotulla sälällä. Nuotiota sytyttäessä on aina hyvä ottaa huomioon, kuinka pitkään haluaa nuotion äärellä viettää ja kuinka paljon ruokaa tulen loimussa valmistetaan. Tarvitsin vain hieman lämpöä varpailleni ja eväsleivälleni sekä hieman nuotiotunnelmaa, joten roihun talttumiseenkaan ei kulunut kohtuuttomasti aikaa. Laavu on varusteltu kuivakäymälällä sekä polttopuuvajalla, omaa kirvestäkin sai säästellä, kun laavulta löytyi sellainen omasta takaa.
Nuotion ja eväsmäärän koko kulkevat käsi kädessä. 
Suolammen syvyys rauhoittaa nevojen keskellä.
Amerikkalaisia nevoja ja paloturvallisia laavuja
Peräseinäjokiguru Hannu Ilomäki hyppäsi auton kyytiin matkailukeskukselta ja ajelimme Haapalammelle. Peräseinäjoen mittavaa reitistöä on vuoden mittaan uusittu isolla kädellä. Kyltit asennetaan paikoilleen käsityönä ja monille poluille pääsee vain jalkaisin. Haapalammen laavun katto on saanut juuri uuden huopakaton, ja Ilomäki kertoo ylpeänä huovan olevan erittäin kestävää paitsi sääolosuhteita, myös tulta vastaan. ”Maan ja laavurakenteiden väliin on jätetty hyvin tilaa, joten ne eivät pääse lahoamaan kummastakaan suunnasta. Ne ovat lähes ikuisia, kun pidetään vain kunnossa.” Ilomäki toteaa ammattiylpeyttä huokuen.
Mies on kiertänyt Peräseinäjoen metsiä jo vuosikymmeniä ja pitää retkeilymajoista ja laavuista huolta kuin omistaan. Haapalammen laavun kaltaisia laavuja on alueella reipas kourallinen. ”Esimerkiksi Plönäkoskella on samanlainen laavu. Siellä istuessaan kuulee kosken kuohun” Ilomäki avaa levähdyspaikkojen ominaispiirteitä. Haapalampi on kaunis ja tyyni suolampi, joka on kahden nevan ympäröimä. Toisella puolella avautuu Juupaneva. Ennen reitti Haapalammen laavulle kulki suon kautta, mutta riittävän monien tarpomisten jälkeen polku tehtiin kiertämään lammen pohjoispuolen kautta. Polku on parin kilometrin pistoreitti Peräseinäjoen valtavan reitistön varrella.
Ajelimme Haapalammelle Timanttimaan kautta. Kurvailimme Amerikannevan kautta kohti seuraavaa nähtävyyttä, joka on metsäkämppä Leviärämäkkä. Ihmettelin ääneen mahtipontisesti nimettyjä alueita, ja kommenttini sai Ilomäen naurahtamaan. ”Tätä samaa asiaa on muutkin ihmetelleet”, hän myhäilee. Eräs amerikkalainen mies on aikoinaan ostanut metsiä Peräseinäjoelta ja kuoltuaan säätiöinyt omaisuutensa alueen reitistöjen ja metsien ylläpitoon.
Tuntuu, että Hannu tosiaan tuntee Peräseinäjoen jokaisen mutkan ja paikan. Ajellessamme hän muistelee erästäkin siltarumpua, jonka avaamisen kunniaksi eräs karjalaisisäntä piti oikein kiitospuheen. Toisen siltarummun valmistuttua isäntä piti puheen toistamiseen. ”Ennen tiet olivat niin huonossa kunnossa, että taloihin kulku oli hankalaa. Tien varrella täytyy olla vähintään kolme asuttua taloa, jotta teitä saadaan ylläpidettyä”, Ilomäki kertoo harvaanasutun seudun ilmiöistä. Teiden varsilla on paljon hirvitorneja. Ilomäki on ollut vuosikausia mukana myös Peräseinäjoen Metsästysseuran toiminnassa, joka on Suomen neljänneksi suurin metsästysseura.
Leviärämäkän tulisija.
Taustalla Peräseinäjoki-tietäjä Hannu Ilomäki.
Leviärämäkän mökki on lainannut pohjalaistalojen punamultapurkkia.
Pohjalaisuudesta iloitaan metsässäkin
Tie muuttuu töyssyisemmäksi, kun lähestytään Leviärämäkkää. Tietä pitkin kulkee myös merkitty patikointireitti, mutta autoillen viereen pääsee helposti esimerkiksi painavampien kantamusten tai pienten lasten kanssa. Erämökki oli aitoon pohjalaistyyliin maalattu punamultamaalilla ja ikkunanpuitteet valkoisiksi. Yleensä metsämökit ovat väritykseltään luonnollisessa tilassa ja vuosien saatossa harmaantuvat kauniin kelopuun sävyillä. Leviärämäkkä kuitenkin erottui hilpeästi tielle saakka ja on mitä ilmeisimmin suosittu ajanviettopaikka. Hannu tiesi kertoa, että erämökki toimi aikoinaan ojankaivajien yösijana ja kaksikerroksisille laveteille mahtui useita raavaita miehiä yöpymään. Myöhemmin erämökki on ollut lähinnä retkeilykäytössä. Mökin alkuperäinen kamiina on aikoinaan varastettu, mutta tilalle muurattiin järeä tulipesä vapaaehtoisvoimin. Leviärämäkän ulkopuolella on hiekkareunustettu nuotiopaikka.
Hiiroonkallion polut yhdistyvät Peräseinäjoen reitistöön. 
Luonto on kipristänyt puita näyttäviksi patsaiksi.
Kodan lattiana on tukevia laattoja. Nuotioaterian lisukkeet katetaan pirttipöytään. 
Hiiroonkallion kodan halkaisija on noin 8 metriä.
Kolmantena kohteena käymme tutustumassa Hiiroonkallion kotaan. Reitti Kihniänjoen ja Hiiroonkallion välillä on uutuus Peräseinäjoen retkeilyreitistössä, ja Ilomäki toivoo kyläläisten ottavan reitit ja sen varrella sijaitsevat kodat ja laavut omikseen. Niiden suojissa voi kokoontua erilaisiin tapahtumiin ja järjestää ympärivuotisia ulkoilutapahtumia. Hiiroonkallio on alueellisesti merkittävä, sillä peruskalliosta on lohkottu kiviä pohjalaistalojen perustuksiin. Myös Peräseinäjoen kirkon perustuskivet ovat peräisin Hiironkalliosta. Pelkanlohkomisen jälkiä on edelleen paljon kallion laella, jonne on rakennettu myös kunnioitusta herättävä, halkaisijaltaan lähes 10-metrinen kota. Kotaan mahtuu lähes 30 henkeä kerralla ja lisäksi vieressä komeilevat astetta prameampi puucee sekä puuvaja. Kodalta lähtee leveä metsäreitti, jolle luodaan talvisin myös hiihtolatu.
Ilomäki toteaa muutaman tunnin kierroksemme päätteeksi, että tässä oli vain pieni osa Peräseinäjoen retkipaikoista. Reitin varrelta kun vielä jäi monet laavut ja alueet näkemättä. Jään innolla odottamaan verkkoon julkaistavaa karttaa, jonka turvin myös tällainen hieman epäluotettavan suuntavaiston omaava eräilijä uskaltautuu lähtemään luonnon hemmoteltavaksi.
Sanna Kok
sisällöntuottaja
Visit Lakeus