Mitä! Ovatko Hirvijärven ja Varpulan tekojärvet kansallispuistoja?
Eivät sentään, mutta aivan hyvin ne voisivat olla. Kun 100-vuotiaalle Suomelle haettiin uusia kansallispuistoja, ehdotti Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri Roomion kansallispuiston perustamista. Sen keskeinen alue olisi ollut juuri Hirvijärven ja Varpulan tienoo. Se olisi ollut maan ensimmäinen tekojärvikansallispuisto. Ajatus oli kuitenkin liian uusi, että se olisi mennyt läpi. Mutta se oli hieno ajatuskoepallo. Sen jälkeen olen katsellut Hirvijärveä ja Varpulaa uusin silmin, ja kyllä: ne näyttävät moni paikoin aivan kansallispuistoilta jo nyt.
Nämä kaksi vierekkäistä tekojärveä tarjoavat helposti saavutettavaa erämaahenkistä luontoa Seinäjoen ja Lapuan kaupunkien lähituntumassa.
Seinäjoen keskustasta on vain 15 minuutin automatka Hirvijärven ja 20 minuutin matka Varpulan lounaiskulmaan, mistä on hyvä lähteä nauttimaan järvistä vaikka melomalla.
Hirvijärvi on yksi maan suurimmista tekojärvistä, peräti 17 neliökilometrin kokoinen. Varpula on pienempi, 5 neliömetrin kokoinen. Järvien välissä on autolla kuljettava maapato. Molemmista järvistä löytyy muutenkin paljon pengertä, mutta runsaasti myös herkkää suorantaa ja monia mukavia saaria. Hirvijärven pohjoisrannalla, Lapuan puolella on uimaranta ja leirikeskus. Varpulassa on Roomion niemenä tunnettu mukava paikka, joka sopii vaikka patikointiin tai lumikenkäilyyn.
Jos minä veisin melojan tutustumaan idylliseen suomalaiseen tekojärveen, kuljettaisin hänet mieluiten juuri Varpulaan. Niin kuin muuten veinkin, nimittäin Mikko ”Peltsi” Peltolan vuonna 2013. Peltsi halusi tehdä Erätulet-ohjelmansa jakson tekojärvi-Suomesta ja meillähän sitä lajia Seinäjoella piisaa. Kävin ensin näyttämässä juontajalle palan Lakeuden jokiluontopolkua, minkä jälkeen nostettiin kajakit katolle ja suunnattiin kohti Varpulan kaakkoista kulmaa.
Sieltä melontaa eteni eteläpuolen suorantojen ja pienten saarten kautta kohti Romukiviä. Se on erikoinen luonnonkivien rykelmän, jotka nousi Varpulan maamerkiksi keskeisen ulapan päälle, kun vesi laskettiin vuonna 1962. Ihmeteltiin aikamme kiviä ja todettiin, että ei aivan uskalla kivuta niiden päälle jyrkkiä reunoja pitkin.
Sitten valittiin sopiva taukosaari, joita Varpulassa riittää. Pystytettiin peräti teltta, koska halusin esitellä Peltsille muutaman retkeilyniksin. Kuten sen, miten loistavan joustavan viisimetrisen pyykkinarun saa kiepautettua sukkahousuista. Ja kuinka öljypohjaiseen tonnikalapurkkiin voi ujuttaa kynttilälangan, jolloin siitä saa pitkäkestoisen valon telttaan. Ja mikä parasta: lämmenneen ja lievästi savustuneen tonnikalan voi nauttia aamupalaksi.
Peltsi otti tämän niksin niin tosissaan, että hän pisteli hyvällä ruokahalulla poskeensa purkillisen. Kun nautittiin päälle vielä nokipannukahvit, yltyi juontaja lausumaan Varpulasta melkoiset mainesanat: ”Täällä on aivan kuin Lapissa, puut vain ovat suurempia.”
Romukiviltä meloja tai veneilijä voi suunnata kohti salaisempaa paikkaa, joka kätkeytyy Roomionniemen itäpuoliseen lahteen. Lahti alkaa kohta puoliin kaventua ja soistua. Parin kilometrin päässä Romukiviltä järvestä kohoaa täydellinen taukokallio. Sen länsipuolelle on helppo rantautua, nousta muutaman metrin korkuiselle kalliotasanteelle, keittää nokipannukahvit ja ihailla suo- ja saarimaisemaa, joka voisi aivan hyvin olla osa kansallispuistoa.
Varpulan kauneusarvot eivät ole kuitenkaan pysyneet salassa, vaikka itse järvi onkin piilotettu melko hyvin. Seinäjokelainen hevilaulaja Antti Railio kertoo käyneensä istuskelemassa juuri Vapulan rannalla, kun hänellä on ollut rankkoja aikoja elämässään. Mutta on se kelvannut hänelle myös hyviin hetkiin. Antti ja Siiri Railio vihittiin elokuussa 2020 Varpulan altaan rantavedessä.