123456789

Suomi on urheilumaa ja suomalaiset ovat urheilukansaa. Urheilu on parasta paikan päällä. Silloin voi aistia tunteen, tuntea hurmoksen ja jopa haistaa hien taiston tuoksinnassa. Innostun aina astuessani areenalle. Kylmät väreet hiipivät puseroon, kun urheilijat astuvat musiikin pauhatessa esiin. Hulluako? Ehkä, urheiluhullua.

Seinäjoki tarjoaa laajan kirjon kotimaista huippu-urheilua kompaktissa paketissa. Pieneen aikaikkunaan on mahdollista kasata todellinen elämyksellinen penkkiurheilukokonaisuus sivupelejä unohtamatta.

Saavuimme kaupunkiin tiistaina hyvissä ajoin ennen ensimmäistä peliä. Majoituimme keskustassa sijaitsevaan Sokos Hotel Vaakunaan ja aloimme virittäytymään pesäpallotunnelmaan. Kopittelimme hotellin käytävällä tennispallolla ja kolme paloa oli täynnä aika nopeasti. Illalla olisi luvassa naisten Superpesiksen laatuottelu Jussittaret vs Kirittäret Jyväskylästä. Parasta A luokkaa heti kärkeen.

Kävelymatkan päässä sijaitsevalla Kotijoukkue-areenalla oli käynnissä jo täysi kuhina saapuessamme paikalle. Kisamakkarat paistuivat ja ihmisiä valui sisään jatkuvasti. Todellinen huippujoukkue useilla mestaruuksilla marinoituna oli saapunut Seinäjoelle ja se tuntui sähkönä ilmassa.

Pesäpallo on pelinä siitä mainio, että siinä tapahtuu jatkuvasti. Jännittävä ottelu ei päästä katsojia otteestaan hetkeksikään. Seurattavia osa-alueita on todella paljon. Taktinen osaaminen yhdistettynä taidokkaisiin suorituksiin tekee pelistä koukuttavan seurattavan, vaikka peli itsessään ei olisikaan ennalta tuttu. Ja kyllä lähtee pallo naisten kädestä kovaa! Voisi oma räpyläkäsi olla ykköspesällä koetuksella lukkarin lähettäessä ohjuksensa matkaan.

Itse pelissä vierasjoukkueen kokemus ja rutiini ottivat niskalenkin kotijoukkueesta. Hieno taistelu ei tällä kertaa riittänyt, vaan täysi pistepotti matkasi Jyväskylään. Oli hienoa huomata, että yleisössä oli paljon pieniä pesäpalloilijoita, eikä tunnelma latistunut hetkeksikään. Lajikulttuuria parhaimmillaan.

Vaikka kisamakkarat oli nautittu, oli nälkä hiipinyt puseroon penkkiurheilusuorituksen aikana. Loistavan ratkaisun tähän tarjosi hotellimme ravintola Talriikki. Jälkipelit käytiin hyvän ruoan parissa. Maksapihvin jälkeen ei kauaa unta tarvinnut houkutella. Riittävä tankkaus ja lepo olivat meidän reseptimme seuraavan päivän suoritukseen valmistautumiseen.

Runsaan aamupalan jälkeen oli aika nauttia kulttuurihistoriasta. Pelipäivän rutiinia on hyvä särkeä, jotta lataus ei ammu yli. Ajelimme Isoonkyröön noin puolessa tunnissa. Onko täällä maalla kaikki vähän lähempänä? Kyrö Distilleryn tislaamokierros oli todellinen historian oppitunti. Osaava opas piti meitä otteessaan tunnin ajan. Paikan tarinat, historia ja nykyisyys sekoittuvat hienolla tavalla tässä paikassa. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

Pelipäivän päikkärit jäivät tällä kertaa väliin, kun intouduimme tunnelmoimaan Seinäjoen keskustassa. Pian oli aika ottaa suunnaksi OmaSp Stadion ja siellä odottava Veikkausliigan huippuottelu. Edellisen vuoden mestarin kohtaaminen kotikentällä on tapahtuma, joka sytyttää jokaisen. 45 minuuttia ennen peliä stadionin edustalla pystyi jo aistimaan tulevan pelin tärkeyden ja haasteen. Kuopion palloilun ylpeys olisi kaadettavissa, mutta se vaatisi parasta SJK:ta. Paikalliset fanit kertoivat meille kahvijonossa omat mielipiteensä voittoreseptistä. Todellista asiantuntemusta! Hienoa huomata, miten avoimesti ihmiset tulevat jutulle. Urheilu yhdistää.

OmaSp Stadion on kuin tehty suomalaisen pääsarjajalkapallon seuraamiseen. Tiivis areena päästää katsojat lähelle kenttää ja jokaisessa katsomonosassa on sisällä pelitapahtumissa. Istuimme ensimmäisen puoliajan fanipäädyssä. Tykkään katsoa peliä siellä, missä on mylvivät kannattajat. Ja niin oli tälläkin kertaa. Omat kannatushuudot eivät hyytyneet hetkeksikään ja vastustajan maalivahdilla oli varmasti välillä hankaluuksia kommunikoida omien pelaajien kanssa. Kyllä siinä itsekin tempautui innokkaasti mukaan kannustukseen.

Pakollisen tauon jälkeen siirryimme auringonpaisteeseen pääkatsomoon. Lämmin ilta-aurinko, laadukas matsi ja siihen päälle aukeavat maalihanat. Todellinen värisuora. Vierasjoukkue aloitti maalinteon ja hetken ajan katsomossa oli aistittavissa henkinen lamaannus. Pettymys nielaistiin kuitenkin nopeasti ja katsomo valoi uskoa pelaajiin entistä raivokkaammin. Se kannatti. Kotijoukkue tuli tasoihin rankkarilla ja stadionin kuvitteellinen katto nousi ilmaan. Piste mestarilta oli lopulta hyvä suoritus ja yleinen mielipide tuntui olevan se, että näimme juuri kauden parhaan pelin.

Illan jälkipelit käytiin taas Talriikissa asianmukaisesti. Iltapalan kautta oli pian asetuttava levolle. Kyllä se penkkiurheilukin voi olla rankkaa.

Aamupalan jälkeen oli hyvä hetki olla itse sporttinen. Vaakunan kuntosalilla sai hyvän hien helposti aikaan. Helppoa kuntoilua, kun kuntohuone sijaitsi samassa kerroksessa kuin huoneemme. Hotellien salit tarjoavat usein laadukkaat puitteet omalle jumpalle, niin tämäkin.

Harmaan ja pilvisen päivän aikana katse kääntyi jo illan peliin. Amerikkalainen jalkapallo ja pohjanmaan ylpeyden Crocodilesin kauden ensimmäinen kotipeli. Eikä vastassa olisi enempää tai vähempää kuin moninkertainen Suomen mestari Roosters Helsingistä. Kyllä sattui tälle sporttireissulle timanttiset pelit. Ennen peliä tutustuin vielä lajin infopakettiin crocodiles.fi sivuilla. Hyvä intro lajin saloihin.

Jo tuntia ennen pelin alkua oli Keskuskentän ympäristössä ruuhkaa. Peli kiinnosti selkeästi. Hieno vihreä krokotiilibussi oli parkkeerattu kentän eteen ja siitä pystyi hankkimaan asianmukaisen huivin kaulaansa. Vihree iskee! Hienoa nähdä miten oman kaupungin joukkueet kiinnostavat ja liikuttavat niin monia, vaikka tapahtumia riittää pitkin viikkoa.

Peli käynnistyi räjähdysmäisesti ja hyökkäyspeli liekehti molemmilla puolilla. Ehdin jo miettimään, että riittääköhän tulostaulussa digitaalit. Kiinnitin heti alusta alkaen huomiota pelin kuuluttajaan, joka opasti jatkuvasti ja asiantuntevasti katsojia kentän tapahtumiin. Hieno oivallus Crocodilesiltä. Kuuluttajan ansiosta ensimmäistä peliäänkin katsova pääsee helposti sisään peliin ja pystyy nauttimaan siitä entistä enemmän.

Pelin alun jälkeen Crocodilesin puolustus pisti luukut kiinni ja hyökkäys jatkoi tehokkaasti. Helsingin Kukko ei päässyt pohjanmaan krokotiiliseinästä läpi eikä voittajasta lopulta ollut epäilystäkään. Mylvivä yleisö pomppasi ylös tuomarin vihellettyä pelin päättymisen merkiksi pilliinsä. Vilpitön ilo näkyi kentällä ja katsomossa. Sivukorvalla kuulin jonkun puhuvan jo mestaruusjunastakin. Kesä ja syksy näyttää, mihin asti vihreät raiteet krokotiililauman vievät.

Kolmen päivän sporttimaratonin jälkeen oli aika pysähtyä ja vetää reissu yhteen. On erittäin hienoa, että paikallinen huippu-urheilu liikuttaa ihmisiä. Oman kylän ylpeydet ovat tärkeitä asioita, joita seurataan lajirajoista välittämättä. Nyt pääsimme seuraamaan joukkueurheilua, yksilölajit jäivät seuraavaan kertaan. Seuraavaan kertaan jäi myös Salibandyn paikallisderby ja mm. lentopallon Mestaruusliiga. Yksi asia on varma. Seinäjoki on penkkiurheilijan paratiisi ja se on upea asia.

Teksti ja kuvat Jussi Evinsalo

Share This

Kysy – ja Visit Seinäjoki vastaa!