Aktiivinen viikonloppu Seinäjoen tyylillä - Visit Seinäjoki

Aktiivinen viikonloppu Seinäjoen tyylillä

Edessä oli kolme päivää Lakeuksilla, aurinkoa, lämpöä ja hienoja aktiviteetteja jokaiselle päivälle. Fiilis todellakin oli lämmin ja korkealla, kun astuimme Tomin kanssa junaan Helsingissä perjantaina ennen puolta päivää. Ravintolavaunu oli vielä kiinni, mutta juoksukahvit Tampereella pirisivät sopivasti matkaa.

Junamatka Helsingistä Seinäjoelle on nopea. Nyt matka taittui vielä 20 minuuttia aikataulua nopeammin. Perille päästyämme huomasimme heti, että tästä tulee hikinen reissu. Lämpötila oli reilusti kuumempi kuin Helsingissä. Viilentävä merituuli oli jäänyt taakse. Nesteytyksestä pitäisi huolehtia, se oli varma.

Hotelli Alma aivan radan vieressä, sadan metrin päässä Matkakeskuksesta, ei olisi voinut sijaita paremmalla paikalla. Pääsimme heti kirjautumaan sisään hotelliin ja saimme ylimääräiset tavarat pois käsistä. Majoituimme vanhaan vesitorniin ja reissun ensimmäinen WAU-efekti oli saatu. Upeasti remontoitu saunallinen ilmastoitu huone otti meidät avosylin vastaan.

Hotelli Alman parisänky uudessa tornihotellissa on sisustettu rautatietyöläisteeman mukaisesti

Päivän ohjelmassa olisi tutustuminen kävellen Kyrkösjärven luontopolkuun. Siirtymää lähtöpisteelle hotellilta oli reipas kolme kilometriä. Lenkkarit siis jalkaan, vesipullot täyteen ja menoksi. Kävellessämme kaupungin läpi huomasimme, että kesä todellakin on saapunut Seinäjoelle. Iloiset ihmiset parveilivat kaupungilla valmistautuen viikonlopun viettoon.

Kyltti, joka opastaa luontopolun eri reiteille Kyrkösjärven rannan edessä

”Kyrkkärillä” piti hetken tutkailla opasteita ja karttoja. Eri reittivaihtoehtoja oli useita. Päätimme lähteä etenemään punaista reittiä ja palaisimme takaisin vihreää reittiä. Samoilimme hiekkatiellä, kuivilla poluilla ja laakeilla kallioilla. Metsä oli rauhallinen, kulkijoita ei juuri näkynyt. Kuiva mäntymetsä tuoksui nenässä auringon porottaessa kuumasti niskaan. Seurasimme hyvin merkittyjä reittejä ja taisimme välillä poiketa omillakin poluilla. Reitiltä poikkeavat polut houkuttelivat mukaansa.

Miehet hymyilevät kameraan ja näyttävät peukaloa ylöspäin

Metsästä palattuamme oli istahdettava hetkeksi uimarannan rantakallioille palautumaan ja nauttimaan maisemasta. Ei ollut kaukana, että rannalla olevat ihmiset olisivat todistaneet valkoisen hylkeen pulahtamisen Kyrkösjärveen. Oikean varustuksen puuttuminen (uikkarit) jätti meidät kuitenkin rannalle.

Mies istuu kyrkösjärven äärellä, laiturilla

Lähdimme rauhalliseen tahtiin etenemään kohti keskustaa. Vatsasta alkoi kuulumaan kohtalainen kurina, joka ilmoitti, että täytettä olisi hyvä saada. Kuin ihmeen kaupalla, kotimatkamme varrelle osui Mallaskosken panimoravintola. 15 kilometrin marssin jälkeen se oli meille kuin keidas keskellä aavikkoa. Paikallisen panimon janojuoma autenttisessa ympäristössä ei kauaa lasissa ehtinyt väljähtymään, kun se oli jo kadonnut. Suositun ravintolan jonotusaika ruoalle oli sen verran pitkä, että päätimme siirtyä evästämään muualle. Rosson pizza keskustassa oli oiva ja nopea ratkaisu nälkäisille miehille.

Mies nojaa puiseen siltaan Mallaskoskella.

Hotellihuoneen sauna kruunasi päivän. Kunnon löylyt noin 20 kilometrin kävelypäivän päätteeksi oli enemmän kuin paikallaan. Auringon kadotessa ratapihan taakse hiljentyi myös meidän huoneemme. Latautuminen seuraavaan päivään oli alkanut.

Heräsimme intoa täynnä lauantaihin. Alman aamiainen oli erityisajan tyylillä hoidettu tyylikkäästi. Tuoreet sämpylät, puuro marjoilla ja pekonit tarjoiltiin pöytään iloisella hymyllä höystettynä. Eikä tarvinnut miettiä jäikö nälkä. Ei jäänyt.

Kellon ollessa hieman yli yhdeksän, lähdimme kävelemään kohti seuraavaa etappia. Meillä oli vuokrattuna päiväksi sähköavusteiset fatbiket Wild Adventure Finlandilta. Kari Saikkonen otti meidät vastaan ja perusteellisen opastuksen jälkeen pääsimme hyppäämään pyörien selkään. Kypärä päähän ja menoksi!

Mies näyttää hauista pyörän päällä, pyörätiellä järven vieressä

Ajaminen pyörällä oli todellakin nautinto. Ajoimme aluksi pyöräteitä pitkin, kun suuntasimme kohti Ruuhikoskea. Välillä oli pakko poiketa pientareelle vähän testaamaan ajo-ominaisuuksia. 10 kilometrin matka Ruuhikoskelle ei juuri jaloissa tuntunut. Sen verran matkantekoa sähkö auttaa. Normaalilla pyörällä ylämäki aiheuttaa puhinaa, tällä pyörällä suu vääntyi isoon hymyyn. Ilmassa oli aitoa pikkupoikien intoa.

Ruuhikoskelta saimme lainaksi läjän mailoja ja pääsimme rangelle lyömään palloja. Parin korillisen jälkeen oli vuorossa tiukka kisa chippigreenillä. Panoksena oli ei enempää eikä vähempää kuin selänpesu illalla saunassa. Palkinnon takia kilpailu muuttui vakavaksi heti alusta. Satojen pallojen jälkeen emme olleet löytäneet ratkaisua ja päädyimme yksimielisesti tasapeliin. Taisi olla helpotus molemmille.

Mies pelaa golfia rangella Ruuhikoski Golfilla

Ruuhikoskelta poljimme noin viisi kilometriä Tanelinrantaan. Oli päästävä uimaan. Viileähkö (+18) vesi oli juuri sopivaa keskellä kuumaa päivää. Nautiskelimme hetken lämmöstä rauhallisella ja siistillä rannalla. Molemmilla oli kuitenkin polttava tarve päästä ajamaan pyörän kanssa kunnon maastoihin. Siispä otimme suunnaksi Joupin laskettelurinteen keskustan tuntumassa, joka kutsui luokseen.

Rinteen juurelle saavuttuamme lämpötila oli kohonnut jo 27 asteeseen. Mäki edessä näytti yllättävän korkealta. Varsinkin sen loppuosa näytti todella jyrkältä. Sinne siis. Turbot päälle pyöristä, vaihde pienelle ja eteenpäin. Tomi taisteli tiensä mutkitellen huipulle saakka. Minun matkani katkesi 30 metriä ennen huippua perinteisiin pannuihin. Otin kevyen kosketuksen hiekan kanssa eikä polkemisesta voinut sen jälkeen haaveilla. Loppumatka huipulle meni huohottaen ja taluttaen.

Mies pyöräilee maantiellä ja näyttää peukaloa
Miehet ovat pyöräilleet Joupiskan rinteen huipulle, jossa he poseeraavat pyörän selässä.

Ihastelimme maisemia huipulta ja tasasimme hengitystä. Kaupungin siluetti avautui nätisti kokonaisuudessaan huipulta. Nälkä kasvaa syödessä, joten päätimme lähteä metsään hakemaan kunnon polkuja. Lähdimme seuraamaan rinteen takana kulkevaa kuntoreittiä metsän siimekseen.

Löysimme todella hyvän suomaisen polun ja lähdimme korkealla perusteettomalla itseluottamuksella etenemään. Hetkessä rengas upposi poikittain mutaan ja lensin komeassa kaaressa kohti puuta. Pieni naarmu käteen, vähän isompi henkinen kolaus ja eteenpäin. Edettyämme muutaman sata metriä Tomin pyörä sanoi itsensä irti. Kovassa ajossa jokin osa meni poikki eikä ajamista voinut jatkaa. Tomi kantoi ajokelvottoman pyörän soista polkua pitkin tielle hyttysten parveillessa ympärillä.

Miehet pyöräilevät kuoppaisella metsäreitillä

Sovimme Kari Saikkosen kanssa, että hän tulisi meitä vastaan tai tapaisimme viimeistään rinneravintola Joupiskassa. Helle oli tuonut kiireet myös Karille. Tomilla oli siis pahimmillaan viisi kilometriä talutusta edessä. Keksimme kuitenkin vaihtoehtoisen etenemistyylin. Onneksi oli sähköavusteinen pyörä alla, jossa riitti tehoa. Tomi istui pyöränsä selkään, nappasi kiinni repustani ja minä poljin sen minkä jaloista lähti. Hinauspalvelu fatbikellä toteutettuna. Pääsimme onneksi suhteellisen vaivattomasti Joupiskalle ilman suurempia haavereita matkalla.

Karin saapuessa paikalle, olimme olleet paahtavassa kelissä liikkeellä jo seitsemän tuntia. Yhteistuumin päätimme lopettaa pyöräilyn siihen. Nostimme molemmat pyörät Karin kyytiin ja lähdimme tönköillä jaloilla vaappumaan kohti hotellia. Viileä huone ja kylmä suihku ei piristänyt. Väsyneet matkamiehet olivat hetkessä untenmailla ja vain herätyskello pelasti liian pitkiltä päiväunilta.

Illan vietimme kaupungilla kesäillasta nauttien. Myöhään auki oleva torikahvila tarjosi reissun isoimmat jäätelöpallot. Keskustan terasseilla oli iloinen meininki päällä. Ihmisvilinä yhdessä auringon kanssa toi varmasti hymyn jokaisen huulille pitkän ja erilaisen kevään jälkeen. Tätä oli selvästi odotettu.

Sunnuntai aamuna runsaan aamupalan jälkeen oli aika suunnistaa triathlonin viimeiselle etapille. Meidän oli määrä tavata Kari Pumppurannassa, jonne piti vielä löytää. Onneksi Seinäjoella kaikki on lähellä ja suunnistaminen on helppoa. Kävely aution kaupungin läpi vei vain hetken ja istahdimme laiturille liottamaan varpaita vedessä.

Miehet pumppurannassa kokoamassa sup-lautoja kasaan retkeä varten

Kari opastaa ensikertalaiset asiantuntevasti suppailun saloihin ja tuuppasi meidät rohkaisten jokeen. Suurin huoli itsellä oli putoaminen laudan päältä. Varmuuden vuoksi oli pakko laittaa uimasortsit jalkaan. Alun pienen hapuilun jälkeen sopiva asento löytyi ja välillä lauta kulki suoraankin. Suppailimme jokea ylös ja alas. Ihastelimme suihkulähdettä ja koputtelimme ravintolalaivan kylkeä kylmän juoman toivossa.

Koska innostus uusien asioiden kanssa valtaa aina, pitää kaikkea koittaa. Veteen putoamisen uhallakin. Kyykyt ja erilaiset liikkeet onnistuivat yllättävän hyvin laudan päällä. Pari kertaa ”mies laidan yli” tilanne oli lähellä, mutta tällä kertaa siltä vältyttiin.

Suppaileva mies suihkulähteellä
Suppaileva mies kyykkää sup-laudalla laineilla.
Suppaajat melojat kohti kampusrannan siltaa.

Suppailun jälkeen oli aika vetää reissu yhteen. Suuntasimme useiden saatujen suositusten mukaan kahvila Valkoiseen puuhun, joka juuri parahiksi oli aukaisemassa oviaan. Runsas mozzarellasalaatti terassin varjossa maistui niin, että pöydässämme ei puhuttu kymmeneen minuuttiin juuri mitään. Nälkä taitaa olla ainoa asia, millä nämä miehet saa hiljaisiksi.

Junaa odottaessamme kertailimme reissua ja fiilistelimme kaupunkia ja sen ihmisiä. Kompakti kaupunki, joka tarjoaa kaiken vaivattomasti, ilman suuria ponnisteluja ja vielä iloisella hymyllä höystettynä. Komia 5/5 viikonloppu, joka päättyi ansaittuihin päiväuniin ilmastoidussa junavaunussa matkalla kotiin.

Miehet ottavat selfien junan edessä Seinäjoen juna-asemalla.

Teksti ja kuvat Jussi Evinsalo

Kotimaan matkaaja Jussi Evinsalon kävi kavereineen viettämässä aktiivisen liikuntaviikonlopun Seinäjoella. Evinsalo kertoo olevansa tykästynyt Seinäjokeen kaupunkina sekä sen tarjoamiin liikuntamahdollisuuksiin. Tällä reissulla sää suosivat, ilmojen haltija tarjosi hellettä. Viikonlopun aikana he tutustuivat Joupiskan ja Kyrkösjärven liikuntareitteihin, piipahtivat Ruuhikosken golfkentällä ja suppailivat Seinäjoessa.

Lisää samanlaisia tarinoita

Seinäjoen viileimmät jätskikiskat

Piirin kulttuuritarjonta kukkii koko kesän 

Seinäjoen kaikenkirjavat käsityökaupat

Ravintolatason lähiruokaa

Katso ja näe itse – Rakennettu Seinäjoki omin silmin

Kyrkösjärvellä on vaikka mitä

Kaveriporukan kesäpäivä Seinäjoella

Peliseikkailu Seinäjoella 

Salaiset laavut Seinäjoella

Sisustajan Seinäjoki

Lähikuppiloiden lämpöä

Leidit mekkomatkalla Seinäjoella

Lentäviä lautasia ja mehiläispesiä Aalto-keskuksessa

Varpulan ja Hirvijärven kansallispuistomaisemissa

Piknikillä Seinäjoen kauneimmissa puistoissa

Kalevan Navetta yhdistää perinteitä ja moderneja elementtejä

Seinäjoki pyöräillen osa 2: Luontoreitti

Raiteilla lakeuksille

Riemua ja ajankulua koko perheelle!

Seinäjoen kirjastot

Seinäjoki haltuun pyöräillen

Valokuvaajan Seinäjoki

Kirpputorit Seinäjoella

Uuden opiskelijan vinkkilista

Mielenrauhaa meloen ja metsässä joogaten

Seinäjoki pyöräillen osa 1: kulttuurireitti

Aktiivinen viikonloppu Seinäjoen tyylillä

Nauti kesästä Kyrkösjärvellä suppaillen

Seinäjoen parhaat pullat ja makeimmat leivokset

Pirulan tila – Alkoholitehdas ja tapahtumapaikka Ylistarossa

Seinäjoki on elämysliikuntakaupunki

Visit Seinäjoki matkailuesite kevät 2023

Penkkiurheilijan paratiisi Seinäjoki

Seinäjoki on romaanikirjallisuudessa kaikenlainen

Seinäjoen kuvankauniit maisemat

Vegaanin makumatka Seinäjoella

Seinäjoen laadukkaat ulkosalit odottavat 

Seinäjoen skeittiskene tutuksi 

Voimaa kuin pienessä kylässä

Seinäjoki pyöräillen osa 3: Nurmoon nurkat

Seinäjoen kirjastot tutuiksi

Seinäjoen uniikit putiikit

Kesätekemistä Seinäjoella

Kalajärvi lumoaa leppoisuudellaan

Sibeliusten kihlajaiset Kotilammilla

Törnävän historiallinen alue herää eloon 

Luontoterapiaa Seinäjoella – Ota äkkilähtö lähelle

Yllättävät taideteokset Seinäjoella

Nostalgiamatka Seinäjoella

Lue lisää tarinoita