Seinäjoki - kulttuurikaupunki myös lapselle - Visit Seinäjoki

Seinäjoki – kulttuurikaupunki myös lapselle

Kaupallinen yhteistyö: Oi mutsi mutsi

Huomasin jo vuosia sitten taaperon kanssa reissatessa, että lapsen kanssa matkustaminen avartaa myös aikuista. Lapsen kanssa tulee mentyä paikkoihin, joihin aikuisseurassa ei tulisi astuttua. Ja jos menisikin, ei asioita osaisi enää katsoa lapsen silmin ihmetellen. Erityisesti kaksin matkustaessa lapsen ajatuksiin ja kokemuksiin tulee keskityttyä tarkasti ja tottakai lapsi saa matkan aikana lähes jakamattoman huomion. Se ei ainakaan vielä alakouluikäisen kohdalla ole muuta kuin hyvä juttu!

Olemme reissanneet kaksin paljon, suurimmaksi osaksi Suomessa. Sanontahan kuuluu, että miksi lähteä merta edemmäs kalaan ja olen samaa mieltä. Olemme kiertäneet kaksin niin tuntureilla kuin saaristossa, mutta yksi kohde on jäänyt kokonaan tutustumatta: Entinen kotikaupunkini Seinäjoki. Myönnän, etten seitsemisen vuotta kaupungissa asuttuani osannut ajatella Seinäjokea matkailukaupunkina, mutta lomailtuamme siellä pitkän syysviikonlopun olen sanani syönyt ja kelkkani kääntänyt: 2020-luvun Seinäjoki on aivan ihana matkailukaupunki – myös lapselle!

Alle kolmen tunnin junamatkan päästä Helsingistä sijaitseva Seinäjoki on optimaalinen viikonloppukohde sen keskeisen sijainnin, hyvien kulkuyhteyksien sekä aidosti kiinnostavan tekemisen ja kulttuuritarjonnan vuoksi. Suurin osa Seinäjoen tarjonnasta on saavutettavissa ihan keskustassa kävellen tai hotellilta polkupyöriä lainaten.

Oma pitkä syysviikonloppumme alkoi perjantaina, kun hyppäsimme junaan Helsingin rautatieasemalta lapsen koulun loputtua. Vaikka lähdimme vasta iltapäivällä liikkeelle, olimme jo kuuden aikaa alkuillasta Seinäjoen rautatieaseman vieressä sijaitsevassa Hotelli-ravintola Alman viihtyisässä tornihuoneessa pötköttelemässä. Jo pelkästään majoittuminen Alman personallisessa saunallisessa tornihuoneessa yksin tuntuu lomalta, paljon ei ihminen muuta kaipaisikaan kuin saunomista ja hotellissa pötköttelyä.

Meidän agendalla oli kuitenkin Seinäjoen kulttuuritarjontaan tutustuminen ja starttasimme reissumme ruokakulttuurilla. Eli siis polkupyörät rullaamaan kohti uuden keskusaukion ytimessä sijaitsevaa Juurella -ravintolaa. Juurella -ravintolaa ei kehuta turhaan. Se on ehdottomasti yksi Seinäjoen kiinnostavimpia ravintoloita ja keskittyy fine dining tyyliin lähiseudun tuottajien makuihin. Juurella ei ole se tyypillisin ravintola, missä me 9-vuotiaan kanssa käymme ja ehkä juuri siksi viihdyimme siellä todella hyvin. Annoin (kerrankin) lapsen valita ihan koko 8 ruokalajin menun ja hän totta vieköön maisteli sen kiinnostuneena läpi, vaikka arkitodellisuudessamme ei olekaan mikään ennakkoluulottomin kulinaristi. Kun ruuat oli kauniisti esillä ja tarjoilijat kertoivat mitä kiinnostavimpia tarinoita raaka-aineiden takaa, maisteli lapsi menun läpi hämmentävän ennakkoluulottomasti. Toki aikaa kului lähes kolme tuntia ja viimeisien annosten kanssa jouduimme pyytämään jaettuja versioita – enempää ei vain olisi mahaan mahtunut!

Nukuttuamme Almassa yön jatkoimme kulttuurin harrastamista polkemalla pyörämme vasta avattuun Kalevan navetan kulttuurikeskukseen, jossa sijaitsee muun muassa Taidehalli sekä Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen tilat.

Lapseni suhtautuu kulttuuriharrastuksiin yleensä melko kriittisen kieltäytyvästi, onhan hän kulttuurituottajan ja kuvataiteilijan lapsi ja saanut riittävän annoksen kulttuuria ihan katselemalla vanhempiaan yhdeksän vuoden ajan. Siksi yllätyinkin, että Seinäjoen Taidehallin Millaista on olla eläin? -näyttely selkeästi kiinnosti häntä ja vietimme näyttelyssä lähes tunnin. Kissafanin mielestä parasta oli tottakai kissoille sävelletty musiikki sekä kissojen näköaistin huomioon ottavat valokuvateokset. Myös muita teoksia tutkittiin pitkään ja hartaasti ja edelleenkin harmittaa, ettemme onnistuneet saamaan ihmiseläimille suunnatusta karkkikoneesta namua ulos. Tuon koneen ohjaamiseen saisi varata jo toisen tunnin näyttelyaikaa.

Taidehallin näyttelyn jälkeen pyöräilimme vielä Seinäjoen kaupunginteatterin vasta ensi-iltansa saaneen Evita-musikaalin päivänäytökseen. Evita ei myöskään ole se tyypillisin valinta kolmasluokkalaiselle, mutta toimi meille kummallekin todella hyvin. Evitan tarina on kiinnostava ja sopivan jännittävä. Tarina yhdistettynä Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen musiikkiin sekä upeisiin tanssikohtauksiin oli viihdyttävää ja koskettavaakin katseltavaa. Eikä edes matti myöhäisinä varaamamme etupenkin paikat haitanneet mitään, itse asiassa ne olivat todella hyvät ja tuntui kuin olisimme olleet aidosti mukana lavan tapahtumissa. Mitään erityistä ikärajaa ei Evita-musikaalissa ole, mutta lavalla näkyvien voimakkaiden kohtaksien kuten mahtipontisten hautajaisten vuoksi en suosittelisi sitä alle kouluikäisille. Oma fiilikseni on, että yhdeksänvuotiaani oli jo hyvin perillä lavan tapahtumissa, mutta vielä vuosi sitten olisi saattanut säikähtää dramaattisimpia kohtauksia. Tämä kannattaa huomioida lippuja varatessa.

Jo näiden kokemusten pohjalta Seinäjoki sai minusta uudelleen fanin ja puheiden perusteella myös lapsi odottaa uutta reissua – pitäähän ensi vuonna nähtävä Peppi Pitkätossu näytelmä tulla tottakai katsomaan samalla kun testataan Juurella-ravintolan uudet maut. Samalla haluamme tottakai tutustua Seinäjoen uuteen pääkirjastoon sekä piipahtaa Varikkogalleriassa, jonne emme tällä reissullamme ehtineet. Paljon on siis vielä nähtävää Seinäjoella!

Seinäjoki-viikonloppuumme mahtui myös paljon muuta kiinnostavaa tekemistä. Ne löydät blogistani oimutsimutsi.fi sekä Instagramini @elsa.heiko kohokohdista nimellä Seinäjoki

Kirjoittaja Elsa Heiko on 9-vuotiaan lapsen äiti, joka on asunut kulttuurituottajaksi opiskellessaan Seinäjoella.

Lisää samanlaisia tarinoita

Scroll Up