Britit Seinäjoella - Visit Seinäjoki

Britit Seinäjoella

Alku ei ollut lupaava. Kun lontoolaiset ystäväni etsivät ennakkotietoa Seinäjoesta, Google-hakujen tulokset yrittivät vakuuttaa, että hakija varmaan tarkoitti jotain muuta. Culture Trip -matkasivusto ei tuntenut Seinäjokea lainkaan. ”Lonely Planet”-kirjasarjan Suomi-opas sentään osasi kertoa, että Seinäjoella kannattaa käydä vilkaisemassa kuuluisan arkkitehdin Alvar Aallon rakennuksia. Täytyy myöntää, että itsekin vähän toppuuttelin miesten ajatusta poiketa pikaisesti entisessä kotikaupungissani Pohjanmaalla lyhyellä Suomen reissullaan. Ehkä kuitenkin viikon visiitillä keskellä talvea Turku tai Tampere olisi järkevämpää Helsingin lisäksi, koitin ehdottaa.

Maailmanmatkaajat Michael ja Evga pitivät kuitenkin päänsä. Kaksikkoa houkutteli käynti heille täysin tuntemattomassa paikassa, josta eivät olleet ennen kuulleetkaan ja jossa eivät minun lisäkseni tienneet kenenkään muun koskaan käyneen. Paikallisoppaana minulle jäikin sitten vaikea tehtävä valita, mitä haluan heille näyttää, kun aikaa oli vain yksi kokonainen päivä ja kaksi yötä. Paria kiinnostaa kaikenlainen taide ja kulttuuri, ja he ovat innokkaita patikoijia, mutta pidemmät luontoretket piti suosiosta jättää pois, kun valoista aikaakaan ei tammikuussa ollut kuin nimeksi.

Matkustimme junalla Helsingistä tammikuun alkupäivinä, ja vähälumisen Helsingin jälkeen matka tarjosi onneksi komeita lumimaisemia. Yöpyminen oli varattu Sokos-ketjun Vaakunasta ydinkeskustasta. Erityisesti hotellin aamiainen keräsi kehuja. Michael ihastui karjalanpiirakoihin, mutta ei innostunut valistuksestani, että pöydässä tarjoiltu munavoi kuuluu sen lisukkeeksi. Sen sijaan Evga oli kokeillut munavoita ruisleivän päällä ja todennut yhdistelmän mainioksi. Täytyypä itsekin kokeilla! Kulttuurivaihtoa parhaimmillaan!

Hotelliin majoittumisen jälkeen olikin jo pimeää, mutta junamatkan päälle kaipasimme vähän jaloittelua. Onneksi taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navetta oli vielä auki. Vuonna 2020 vanhaan navettaan avattu keskus vaikutti erityisesti upeilla, avarilla tiloillaan. Tosin navettanahan tuo rakennus ei koskaan lopulta toiminutkaan, vaan verkatehtaana ja puolustusvoimien varastona.

Entinen lääninsairaala
Vanha keskussairaala iltavalaistuksessa.

Keskustaan palasimme jokirannan ja vanhan keskussairaalan kautta. Valaistu reitti oli viehättävä kävely pimeänä talvi-iltanakin. Sen jälkeen jo ruoka maistui, ja jo aiemmin bongattu nepalilainen ravintola Mangal Koulukadulla kutsui. Vieraat olivat yllättyneitä, kuinka pikkukaupungeistakin löytyi ravintoloita monesta kulttuurista. Lontoossa vaihtelevaan ruokaan tottuneina he olivat tietoisesti tankanneet erilaisia etnisiä ruokia Helsingissä ajatellen, että seuraavissa kohteissa Tampereella ja Seinäjoella vaihtoehdot olisivat vähissä, mikä osoittautui vääräksi luuloksi! Tosin irlantilaissyntyiselle Michaelille suomalainenkaan ruoka ei ollut vierasta: peruna, liha ja vihannekset ovat sielläkin tuttua kotiruokaa.

Seuraavana päivänä halusin viedä parin pidemmälle kävelylle ja seurasimme mukaillen aiemmin Visit Seinäjoelle kirjottamaani kulttuurireittiä, johon mahtui sopivasti luontoa ja kulttuurikohteita. Aalto-keskus ja Alvar Aallon vanha ja vuonna 2012 avattu uusi kirjasto olivat itsestään selvästi listalla. Miehet hämmästelivät, kuinka arkkitehtonisesti hienoja julkisia rakennuksia Suomessa ja Seinäjoella oli. He totesivat, kuinka julkiset rakennukset muualla usein olivat yksinkertaisia, vain hyötykäyttö mielessä rakennettuja. Jo Helsingin Oodi-kirjastoon tutustunut pari kiinnitti myös huomiota siihen, kuinka kirjastoissa oli keskellä päivääkin paljon ihmisiä!

Seuraava kohde oli Törnävän kaupunginosa. Entinen piirimielisairaalan alue elää mielenkiintoista vaihetta. Puistomaiselle alueelle syntyy koko ajan uutta toimintaa. Muutaman kilometrin talvisen patikoinnin jälkeen meitä kutsui Ravintola Verstaan kehuttu lounaspöytä, vaikka muhkean hotelliaamiaisen (joka itsellä oli kyllä äidin hotellissa) jälkeen päätimme pärjätä pelkällä kahvilla ja paikalla leivotuilla muhkeilla mutakakuilla.

Teatteri Hysterian ja Ravintola Verstaan logot rakennuksen julkisivussa.
Teatteri Hysterian osuva nimi nauratti.

Kahvin jälkeen jaksoikin taas jatkaa Törnävän tutkimusretkeä. Törnävän kartano ja Etelä-Pohjanmaan ulkomuseon 1600-1800-luvun talonpoikaisrakennukset loivatkin hienot puitteet esitellä kaupungin historiaa, joka sai alkunsa juuri täältä, minne 1700-luvun lopulla perustettiin rautaruukki. Sattuipa vielä niin somasti, että osuimme paikalle keskiviikkona, jolloin vanhaan kivinavettaan rakennettuun Etelä-Pohjanmaan museoon on vapaa pääsy. Törnävänsaarella oli mukava muistella ja jakaa muistoja myös omasta nuoruushistoriasta, johon liittyy lukuisat kesäkuiset Provinssirock-festarit.

Törnävän kirkko kuvattuna talvella.
Törnävän komea kirkko

Vielä olisi ollut mukava patikoida Kyrkösjärvelle asti, mutta kaikkea ei koskaan ehdi. Takaisin keskustaan kiersimme komean Törnävän kirkon kautta. Lyhyen levon jälkeen söimme illalliseksi maittavat burgerit trendikkäässä ja viihtyisässä Kabacka-pubissa, missä sai myös maistella paikallisen pienpanimon Mallaskosken oluita. Yhdet vielä maistui hotellin läheisessä baarissa Still Standing, mikä viehätti värikkäällä ja boheemilla sisustuksellaan.

Saimme lyhyeen vierailuun mahdutettua niin luontokävelyä kuin historiaa ja nykyaikaa. Britit olivat vaikuttuneita siitä, kuinka paljon pienellä kaupungilla oli tarjottavaa. Toivotaan, että parin hienot Instagram-kuvat Seinäjoelta houkuttelevat muitakin kaupunkiin, josta ”kukaan ei ole ennen kuullut”. Ja ehkäpä Seinäjoki saa roolin Michaelin seuraavassa novellissa kuten jo suomea puhuva koira yhdessä hänen aikaisemmistaan?

Pariskunta lumisissa järvimaisemissa.
Michael ja Evga Seinäjoen rannassa.

Teksti: Nurmossa ja Seinäjoella kasvanut ja Lontooseen asettunut toimittaja-opas-kääntäjä Maarit Ritvanen

Kuvat: Michael O’Donnabhain ja Maarit Ritvanen

Lisää samanlaisia tarinoita

Lue lisää tarinoita