123456789

Suojeluskuntatalo

Suojeluskuntatalo

Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo toimii Alvar Aallon suunnittelemassa Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talossa. Kolmikerroksisessa, hienostunutta uusklassismia edustavassa talossa on piirteitä mm. funktionalismista ja pohjalaisesta rakennusperinteestä. Osa sisustuksesta, huonekaluista, valaisimista ja koristeiden yksityiskohdista ovat Aallon ideoimia.

Päärakennuksen ohella Aalto on suunnitellut pihan kaksikerroksisen tiilirakennuksen, puisen vajan ja pergolan. Rakennukset pihapiireineen on suojeltu rakennussuojelulailla 2002. Yksi päätöksen perusteluista oli, että päärakennuksen sisätiloissa on vielä jäljellä alkuperäisiä materiaali- ja maalipintoja vuodelta 1925. Pihan Suojeluskuntalainen-patsaan on valmistanut professori Pentti Papinaho.

Päärakennuksessa sijaitsevat näyttely- ja kokoustilat, info ja museokauppa. Piharakennuksessa on näyttelytiloja ja museon hallinnollinen toimisto.

Kauppakatu 17
Avoinna: Normaalisti ke 12–18, to, pe ja su 12–16
Kesällä (1.6.–31.8.) ti–ke 12–19, to–su 12–17

Kuuntele lisää Suojeluskuntamuseosta osoitteessa:
https://tarinasoitin.fi/seinajoenaalto/fi/20luku

Aalto-tarina:
Kirkossa

On kesäkuinen päivä vuonna 1960. Ilma on hiukan raikastunut rajun ukonkuuron jälkeen. Anneli loikkii vesilätäköiden yli. Hän pysähtyy ja nostaa katseensa Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin esikuntataloa kohti. Anneli tietää, että talo on Alvar Aallon nuoruudentyö. Hän muistelee rakennuksen valmistuneen vuonna 1925, muutama vuosi Aallon arkkitehdiksi tulon jälkeen. Eipä arkkitehti vielä tuolloin tiennyt, millainen kuuluisuus hänestä olisi tuleva, tuumaa Anneli mielessään.

Anneli on vuosia ihaillut tämän kolmikerroksisen talon ylvästä uusklassista ilmettä. Hän näkee rakennuksessa piirteitä myös pohjalaisesta rakentamisen perinteestä. Anneli on käynyt talossa ja on tietoinen, että osa sen sisustuksesta, huonekaluista ja valaisimista on Aallon itsensä suunnittelemia.

Talon nurkalla Anneli ottaa muutaman askeleen kohti sisäpihaa. Hän kiertää katseellaan sisäpihan kaksikerroksisen tiilirakennuksen, puisen vajan ja pergolan. Hän tietää, että nekin ovat Aallon suunnittelemia.

Anneli jatkaa matkaansa kuoppaisella soratiellä. On rauhallista. Vastaan tulee pari polkupyöräilijää, isäntä hevosineen ja kärryineen sekä päryyttävä kuormaauto. Hiukan etäämmältä kuuluu asemalta lähtevän junan vihellys. Anneli on kuullut, että kotikaupunkinsa rautateiden muodostamaa risteysasemaa on sanottu “Seinäjoen äidiksi”.

Rautatieasema on siirtänyt paikkakunnan asutuksen ja keskuksen Törnävän alueelta asemanseudulle. Vanha kirkkokin jäi liian kauas seurakuntalaisistaan.

Anneli pysähtyy ja katselee laajana viheriöivää peltomaisemaa uuden, huhtikuussa vihityn kirkon ympärillä. Lakeuden Ristin kellotorni nousee eteläpohjalaisen lakeuden yläpuolelle korkeana ja voimakkaana. Annelin mielestä peltojen reunamilla olevat talot vaikuttavat kokonsa puolesta leikkitaloilta kirkkoon verrattuina.

Anneli avaa kirkon raskaan ulko-oven ja astuu sisään. Oven ikkuna-aukoista valo lankeaa eteiseen ja avoinna olevan kirkkosalin ovelle asti. Anneli pysähtyy, katselee ympärilleen ja haltioituu. Edessä avautuu avara, ylväs ja valoisa katedraali. Hän lähtee hitaasti kulkemaan kohti alttaria.

Annelista tuntuu melkein käsittämättömältä, että ”kurakauppalaksi” nimettyyn kotikaupunkiin, Seinäjoelle, on pystytty toteuttamaan näin valtava kirkko. Siitäkin huolimatta, vaikka tuomiokapitulia ei tänne saatukaan. Hän on onnellinen, että maailmanmainetta saaneen arkkitehti Alvar Aallon suunnitelma kirkosta päätettiin sittenkin toteuttaa, vaikka Aallon toimiston suunnitelma ei täyttänyt kaikkia asetettuja kilpailusääntöjä. Anneli on lehtien välityksellä tutustunut Alvar Aallon tuotantoon ja alkanut ihailla hänen pelkistettyä muotokieltään. (tarina jatkuu kuvan jälkeen)

Aalto-tarina: Lakeuden risti

Suomessa moderni kirkkorakentamisen tyyli herätti nurinaa niin tavallisen väen kuin yleisesti maamme papistonkin keskuudessa. Eikä Seinäjoellakaan rakenteilla olleen kirkon tyyli kaikkia miellyttänyt. Lisäksi seurakunnan varattomuus oli hankala kysymys kirkon rakentamisen eri vaiheissa. Varojen vähyydessä oli jopa mietitty, että kellotornin pystyttämisestä pitänee luopua. Kirkkovaltuusto ei halunnut suututtaa kirkon rakentamiseen epäilevästi suhtautuvia seurakuntalaisia enempää eikä kirkollisveroa nostettu. Rakennustyöt haluttiin rahoittaa lainoilla, vapaaehtoisilla maksuilla ja lahjoituksilla. Alvar Aallon idea, mustalla graniitilla päällystetystä kirkosta oli kustannussyistä luovuttu jo ennen töiden aloittamista.

Anneli pysähtyy punahonkaisen penkin ääreen, koskettaa sen sileää pintaa, istuutuu ja toteaa penkin poikkeuksellisen hyväksi. Istuminen tuntuu ihan erilaiselta kuin vanhojen kirkkojen viettävissä penkeissä. Hän on tyytyväinen, että on itsekin saanut olla vähäpätöisenä osana rakentamassa kirkkoa. Anneli on yksi monista penkkikeräyksen rahalahjoittajista. Yli puolet penkeistä hankittiin lahjoitusvaroin. Rahoittamiseen osallistuivat jopa seinäjokiset koululaiset.

Vastoinkäymisistä huolimatta kirkko torneineen valmistui. Anneli tuntee erään kirvesmiehen ja on kuullut, kuinka paljon he tuntevat kiintymystä aikaansaannostaan kohtaan. Kirkon toteutus oli ollut vaativaa. Vaikeissa olosuhteissa tornia oli pystytetty yötä päivää kolmen viikon ajan. Työn laatu ja ripeys olivat kuitenkin miehille tärkeitä asioita, ja niinpä kirvesmiesporukat jopa kilpailivat keskenään, miten paljon saavat aikaan kaksitoistatuntisen työrupeamansa aikana.

Anneli jatkaa kulkuaan kohti alttaria. Hän pysähtyy Aallon suunnitteleman, pelkistetyn ristin ääreen. Risti toimii alttaritaulun tavoin. Arkkitehti oli ollut sitä mieltä, että ylikoristeltuja kirkkoja on aivan tarpeeksi ja oli valistanut arvostelijoita: ”Mikä hyväksytään nopeasti ja helposti, on halpahintaista. Aika tekee Lakeuden Rististä pohjalaisen kirkon ja pohjalaisten kirkon.”

Annelin päämäärä on kirkkokäynnillään tutustua kastekappeliin, sillä pian siellä kastettaisiin hänen esikoisensa. Kappelin intiimi koko luo Annelin mielessä kiinnostavan vastakohdan kirkkosalin juhlavuudelle. Aallon suunnitteleman ”Elämän virta” -lasimaalauksen läpi siilautuu pehmeän sinertävä valo. Anneli sivelee Aallon hopeisen kastemaljan reunaa ja toteaa itsekseen, että tämänkin hankkimiseen tarvittiin tavallisten ihmisten lahjoituksia. Hän melkein liikuttuu siitä, että kuuluisa arkkitehti on todellakin piirtänyt seurakuntaamme varten kaiken kirkkotekstiileistä kynttilänjalkoihin ja ehtoollisvälineisiin. Oli kuuleman mukaan piirtänyt monia yksittäisiä asioita paperinpaloille pelkästään paikan päällä työmaalla käydessään.

Tekstit: Marjo Kamila ja Kari Hernesniemi
Kuvitukset: Kari Hernesniemi

Lue tarina kokonaisuudessaan täältä.

Aalto inspiroi
Alvar Aalto cities Seinäjoki

Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin esikuntatalo

• Alvar Aallon uusklassismia edustava nuoruudentyö vuodelta 1925.

• Aalto on suunnitellut taloon osan sisustuksesta, huonekaluja, valaisimia ja muita yksityiskohtia.

• Talo on säilytetty muuttamattomana. Tällä hetkellä siellä toimii Suojeluskunta- ja Lotta Svärdmuseo. Taloa hallinnoi Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo.

• Piharakennuksessa ovat näyttely- ja kokoustilat, info ja museokauppa.

• Rakennukset pihapiireineen on suojeltu rakennussuojelulailla vuonna 2002.

Share This

Kysy – ja Visit Seinäjoki vastaa!