123456789

Kirjasto

Kirjasto

Kirjaston lainaussalin viuhkamainen muoto on rakennuksen omaleimaisin visuaalinen piirre. Lainaussaliin säleikön kautta heijastuva valo lankeaa kauniisti kattoon, seiniin ja hyllyköihin. Aallon kirjasto on entisöity alkuperäiseen asuunsa, ja se avautui yleisölle toukokuussa 2015. Naapuruksina sijaitsevat uusi ja vanha kirjasto yhdistettiin toisiinsa maanalaisen kellarikerroksen kautta. Aallon kirjastossa sijaitsee myös Aalto-infopiste.

Koulukatu 21
Avoinna: Normaalisti ma 10-20 ti–pe 10–19, la 10–15
Kesällä (1.6.–31.8.) ma–to 10–19, pe 10–17

Kuuntele lisää Kirjastosta osoitteessa:
https://tarinasoitin.fi/seinajoenaalto/fi/kirjasto

Aalto-tarina:
Matka kaupunginkirjastoon

“Juokse äiti!” huutaa Matti-Alvari innoissaan äidilleen. Anneli menee puolijuoksua vikkelän pojan perässä, välillä katsellen ympärilleen, ettei hän vain nolaa itseään juostessaan. He ovat menossa ensimmäistä kertaa käymään hiljattain valmistuneessa Seinäjoen kaupunginkirjastossa, jonka valmistumisesta on myös lehdissä kirjoitettu.

Kirjasto sijaitsee kaupungintalon eteläpuolella. Rakennuksia erottaa jalankulkijoille pyhitetty kävelyalue, johon on tarkoitus toteuttaa rakennuksia yhdistävä kansalaistori, ihmisvilinässä elävä “piazza”, joksi Alvar Aalto sitä kutsui suunnitelmissaan. Kirjasto muodostaisi ikään kuin tämän torin eteläisen seinämän, kaupungintalon jäädessä pohjoiseen ja Lakeuden Ristin itään.

Kirjaston pohjoisen puoleinen julkisivu ei ole niin juhlallinen kuin mitä Alvar Aalto oli suunnitellut. Se on hyvin yksinkertainen ja toimi vastakohtana monumentaaliselle kaupungintalolle. Rakennustoimikunta oli vaatinut säästösyistä Aaltoa poistamaan julkisivusta pylväskäytävän, johon akateemikko oli myöntynyt. Muuten rakennus on yleissävyltään samanlainen kuin vastapuolella Koulukatua oleva kirkko sekä kaupungintalon länteen jatkuva siipi.

Anneli ja Matti-Alvari avaavat kirjaston oven. Ovenkahvassa on tuttu tuntuma. He astuvat arasti sisään ja varovat kolauttamasta ovea liian lujaa kiinni, pitäähän kirjastossa käyttäytyä muita kunnioittaen. Anneli katselee ympärilleen ja hapuilee Matti-Alvaria, mutta poika on jo tiessään. (tarina jatkuu kuvan jälkeen)

“Äiti, täällä on monta lamppua!” huudahtaa Matti-Alvari innoissaan. Anneli pistää sormen suunsa eteen muistuttaakseen poikaansa siitä, miten kirjastossa pitikään käyttäytyä. Matti-Alvari nolostuu hieman mutta jatkaa kuiskaten: “Ne on kaikki erilaisia tai melkein kaikki. Niitä on paljon rivissä. Miten meillä kotona on vain yksi?” Lukuhuoneessa Anneli osoittaa Matti Alvarille tummansinistä valaisinta ja kysyy: “Mitä sinulle tulee tästä mieleen?”. “Mustikka!” hihkaisee Matti-Alvari – ja muistaa samalla miten kirjastossa piti käyttäytyä. Anneli naurahtaa ja toteaa: “Totta. Nämä valaisimet on suunniteltu varta vasten meidän kirjastoa varten eli ovat aivan ainutlaatuisia”.

Lainaussalin keskellä on syvennys, jossa on Matti-Alvarin mielestä hauskan muotoisia pöytiä rivissä – samoin lisää erikoisia lamppuja. “Täällä on myös lastenosasto”, tokaisee Anneli pojalleen. Samassa silmänräpäyksessä Matti-Alvari nousee ylös syvennyksestä ja ryntää juoksujalkaa kohti lastenosastoa, hidastaen juoksua nopeaksi kävelyksi kirjastonhoitajan katsoessa häntä vähän toruvan näköisesti.

Valo tulvii kirjaston viuhkamaisen eteläseinän kauniin säleikön lomasta, taittuen pehmeästi holvimaisen katon muodoista kohti hyllyissä odottavia tuhansia kirjoja. Katon muodon ansiosta valo taittuu epäsuorasti, jolloin asiakkaan varjo ei lankea niin, että se peittää kirjahyllyjä. Holvimainen betonirakenne saa Annelin haukkomaan henkeä.

Alun perin holvimainen katto oli ollut tarkoitus rapata tasaiseksi, mutta kun akateemikko oli nähnyt pohjalaisten kirvesmiesten taidonnäytteen – upeasti kaareutuvat muottilaudoituksen jäljet – oli hän todennut: “Ei rapata!” Aallon mielestä Pohjanmaalla oli aina osattu tehdä veneitä ja laivoja. Katon taitavasti toteutettu muottilaudoitus oli tästä malliesimerkki.

Aika rientää. Anneli on päättänyt lainata kirjastosta muutaman klassikon, Matti-Alvari ei ihmetykseltään ehdi lainakirjoja vilkaisemaan. Ulkona Anneli kertoo pojalleen, kuinka kirjaston vastapäisen kaupungintalon siniset laatat vaihtavat väriä tummansinisestä kullanruskeaan eri valossa. Matti-Alvari yrittää tihrustaa kaupungintalon seinää, mutta hänestä ne näyttävät ainakin nyt ihan sinisiltä.

Tekstit: Marjo Kamila ja Kari Hernesniemi
Kuvitukset: Kari Hernesniemi

Lue tarina kokonaisuudessaan täältä.

Aalto inspiroi
Alvar Aalto cities Seinäjoki

Aalto-kirjasto

• Alvar Aalto suunnitteli kaikkiaan yksitoista kirjastorakennusta, joista Seinäjoen kaupunginkirjastoa sanotaan asiatuntijoiden mukaan ”Aallon kirjastojen helmeksi”.

• Lainaussalin viuhkamainen muoto on arkkitehtonisesti rakennuksen omaleimaisin piirre.

• Eteläsuuntaan sijoittuviin suuriin ikkunoihin Aalto suunnitteli säleikön taittamaan valon voimakasta virtaa. Säleiköstä tuli kirjastorakennuksen kauneimpia julkisivuyksityiskohtia.

• Nykyään Aalto-kirjasto on kytketty maanalaiselle yhdyskäytävällä uudempaan JKMM-arkkitehtien suunnittelemaan Apilakirjastoon.

• Kirjaston restaurointi valmistui vuonna 2012.

Share This

Kysy – ja Visit Seinäjoki vastaa!